Vanhempien huoli lapsistaan

Perhe oli muuttanut lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa isän työn perässä. Isä teki vuorotyötä ja oli paljon pois kotoa. Muuton vuoksi 15-vuotias poika joutui lopettamaan jalkapalloharrastuksensa tutussa joukkueessa. Poika alkoi tupakoida ja käyttää alkoholia viikonloppuisin. Hän oli hiljainen eikä kertonut asioistaan vanhemmilleen. Pienin pojista oli 6-vuotias ja hän oli kotona äidin kanssa. Hän oli ylipainoinen eikä oikein halunnut oppia uusia asioita. Hän ajatteli olevansa muita huonompi eikä esimerkiksi halunnut edes harjoitella polkupyörällä ajamista.

Keskimmäinen poika oli 11-vuotias. Koulunkäynti ei sujunut. Poika ei jaksanut keskittyä ja hänen oli vaikea oppia asioita. Muutto ja koulun vaihtaminen pahensivat ongelmia. Koulusta otettiin yhteyttä, kun poika oli taas tapellut. Vanhemmat pyydettiin keskustelemaan opettajan ja koulukuraattorin kanssa. Opettaja ja koulukuraattori sanoivat, että poika olisi hyvä lähettää tutkimuksiin. Äiti väitti, että hän kyllä ymmärtää parhaiten, mitä poika tarkoittaa ja tarvitsee. Hänelle vakuutettiin, että se ei riitä, koska eihän äiti ole lapsen mukana koko ajan. Lopulta vanhemmat suostuivat siihen, että poika lähetetään tutkimuksiin sairaalaan.

Ongelmiin löytyy selitys

Tutkimuksissa selvisikin, että pojalla on melko yleinen keskushermoston kehityshäiriö, jonka nimi on aspergerin oireyhtymä. Tämä oli syynä siihen, miksi tuntui, että lapsi on erilainen. Siksi hänen oli vaikea tulla toimeen muiden kanssa, ja syntyi herkästi väärinkäsityksiä ja riitaa. Kun hän ei osannut ilmaista itseään vaikeassa tilanteessa muulla tavalla, hän löi. Vanhemmille kerrottiin, että tähän sairauteen ei ole varsinaista lääkitystä, vaan poika tarvitsee nyt paljon ohjausta. Hänen pitää oppia toimimaan itsenäisesti ja ilmaisemaan itseään ilman nyrkkejä. Sairaalasta kerrottiin, että pojalle voisi olla hyväksi asua jonkin aikaa sellaisessa lastenkodissa, jossa osataan tukea juuri tällaisia lapsia.

Vanhemmat myönsivät, että sairaalajaksosta oli ollut hyötyä: oli helpottavaa, kun vaikea asia oli saanut nimen. He eivät kuitenkaan käsittäneet, miksi heidän 11-vuotias lapsensa pitäisi sijoittaa asumaan pois kotoa.Vanhemmat suostuivat kuitenkin keskustelemaan lastensuojelun kanssa asiasta.

Lastensuojelun apu herättää pelkoa

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä sopi vanhempien kanssa neuvottelun perheen kotiin. Tuona päivänä isä oli töissä ja äiti ei uskaltanutkaan avata ovea. Hän muisti entisestä kotimaastaan, että kun lastensuojelu tuli mukaan, vanhemmat eivät enää saaneet päättää lapsensa kohtalosta. Seuraavana päivänä sosiaalityöntekijä soitti ja kysyi, eikö äiti ollutkaan kotona sovittuun aikaan. Äiti sanoi, ettei tarvitsekaan mitään apua, ja sulki luurin. Parin päivän aikana hän ei vastannut puhelimeen, kun se soi. Äidin ystävä tuli käymään ja selvensi, että tapaaminen on keskustelu, ja suositteli, että äiti ottaisi apua vastaan. Tällä kertaa tavattaisiin sosiaalitoimistossa .

Äiti suostui mutta ei ottanut poikaa mukaansa neuvotteluun. Keskustelu kuitenkin käytiin, ja siinä selvitettiin perheen tilannetta. Tarvittiin vielä toinen tapaaminen, ennen kuin äiti uskoi, että lasta ei oteta pois vasten tahtoa, kun lapsella ei ole välitöntä vaaraa. Äiti myönsi, että oli jo uupunut. Hän ilahtui, kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä oli kiinnostunut koko perheen tilanteesta ja mietti keinoja auttaa myös kahta muuta poikaa. Hän sai kuulla myös, että voi hakea tuettua lomaa koko perheelleen.

Lastensuojelu auttaa koko perhettä

Sosiaalityöntekijän kanssa sovittiin, että poikaa ei sijoiteta kodin ulkopuolelle vaan häntä tuetaan kotona. Perhetyöntekijä alkoi käydä säännöllisesti kotona ja auttoi äitiä puuttumaan tehokkaammin pojan hankalaan käytökseen. Poika jatkoi erityisopetuksessa kuten ennenkin, ja vähitellen koulussa alkoi mennä paremmin. Poika oppi tulemaan paremmin muiden kanssa toimeen.

Sosiaalitoimi maksoi vanhimman pojan uuden jalkapalloseuran jäsenmaksun. Pienin poika aloitti esiopetuksen . Parin kuukauden kuluttua poika kertoi, että haluaisi opetella pyöräilemään, jotta pääsisi esikoulukaverinsa kanssa yhdessä pyöräretkelle. Vanhemmat olivat helpottuneita, kun kaikki pojat voivat olla kotona ja ongelmiin löytyikin ratkaisuja, ennen kuin ne pahenivat liikaa. He päättivät jättää lomahakemuksen, jotta vanhemmatkin saisivat aikaa toisilleen.