Lyhytaikainen sijoitus on yhteinen ratkaisu

Vaikeassa tilanteessa lapsi tai koko perhe voidaan sijoittaa hetkeksi pois kotoa. Tällöin puhutaan avohuollon tukitoimesta. Avohuollon sijoitus on aina vapaaehtoinen.

Lapsi voi olla sijoitettuna vain lyhyen aikaa, jos tilanne kotona paranee nopeasti. Esimerkiksi nuori asuu vähän aikaa poissa kotoa, jos vanhemmat ja nuori riitelevät koko ajan. Vanhemmat päättävät lapsen asioista koko ajan.

Koko perhe voi muuttaa laitokseen lyhyeksi ajaksi, jos vanhemmalla on kuntoutumisjakso päihdeongelmien tai mielenterveysongelmien takia.

Kiireellinen sijoitus tehdään, jos lapsi on välittömässä vaarassa

Lastensuojelun pitää hakea lapsi turvaan, jos hän on vaarassa. Tätä kutsutaan kiireelliseksi sijoitukseksi.

Kiireellinen sijoitus on aina väliaikainen. Se voi tapahtua esimerkiksi silloin, jos vanhemmat ovat päihtyneitä ja eivät pysty huolehtimaan lapsesta. Se voi tapahtua myös, jos vanhemmat ovat jättäneet pienen lapsen yksin kotiin pitkäksi aikaa.

Lapsi voi myös itse aiheuttaa itselleen vaaraa, esimerkiksi hän käyttää päihteitä. Jos lapsi on välittömässä vaarassa, kiireellinen sijoitus voidaan tehdä, vaikka lapsi tai vanhemmat vastustavat sitä.

Lastensuojelun työtekijät päättävät monista asioista, kun lapsi on sijoitettuna. He tekevät kuitenkin yhteistyötä huoltajien ja vanhempien kanssa.

Kiireellisen sijoituksen aikana ammatti-ihmiset selvittävät, mikä on perheen tilanne ja avun tarve. Tavoitteena on, että lapsi voi palata turvallisesti kotiin. Sosiaalityöntekijä arvioi ja päättää, milloin kiireellinen sijoittaminen loppuu.

Jos lapsi ei voi palata kotiin, sosiaalitoimi alkaa valmistella huostaanottoa.

Huostaanotto on viimeinen vaihtoehto

Huostaanotto tarkoittaa, että joku huolehtii lapsesta oman kodin ulkopuolella.

Ennen huostaanottoa sosiaalityöntekijät yrittävät auttaa lasta ja perhettä monella tavalla. Laki määrää, että lapsi pitää ottaa huostaan vain, jos mikään muu ei auta.

Viranomaiset tekevät aina yhteistyötä lapsen huoltajien ja vanhempien kanssa. Työntekijät eivät voi päättää esimerkiksi lapsen uskonnosta tai oman kulttuurin pukeutumisesta.