Amalin ja hänen vanhempiensa välillä on suuria ristiriitoja

Amal oli 16-vuotias. Hän tuli Suomeen vuoden ikäisenä vanhempiensa kanssa. Hän oli perheen vanhin tytär ja hänellä oli neljä nuorempaa sisarusta. Hänen isänsä työskenteli ravintolassa ja äiti oli ollut koko ajan lasten kanssa kotona. Amal oli ollut usein iltaisin ja viikonloppuisin isän apuna ravintolassa. Hänen täytyi auttaa myös äitiä nuorempien sisarusten hoidossa.

Vanhemmat saivat tietää, että Amal oli nähty perjantaina aseman lähellä humalassa. Amal liikkui porukassa, jossa oli vanhempia poikia. Asiasta syntyi iso riita kotona. Vanhemmat huusivat, että Amal rikkoo perheen sääntöjä ja pilaa heidän maineensa. Isä sanoi, että kunnollisen tytön ei kuulu liikkua myöhään ulkona kenen tahansa kanssa, kuten suomalaiset nuoret. Amal ei enää päässyt viikonloppuisin ulos ystäviensä kanssa. Hän alkoi kapinoida vanhempiensa valtaa vastaan. Riidat vanhempien kanssa toistuivat yhä useammin. Erään rajun riidan päätteeksi Amal karkasi kotoa ja meni nuorten turvataloon , josta hänen ystävänsä olivat kertoneet hänelle.

Kun Amal saapui turvataloon, hän kertoi, että vanhemmat kontrolloivat häntä liikaa ja hän pelkää heitä. Vanhemmille soitettiin ja kerrottiin, että tyttö on turvassa turvatalossa. Vanhempia pyydettiin neuvotteluun. Isä raivostui puhelusta, koska oli kuullut puheita, että Suomessa voidaan ottaa lapsi pois kotoa. Isä sanoi, että he ovat noudattaneet Suomen sääntöjä, vaikka heillä on omat kasvatusarvonsa. He tietävät, mikä on heidän lapselleen hyväksi. Isälle kerrottiin, että neuvottelussa on kyse keskusteluavusta sellaisissa elämäntilanteissa, joissa tuntuu hankalalta selvitä omin neuvoin. Isä sanoi, että he saavat riittävästi apua omilta tutuiltaan, kunhan vaan tyttö lähetetään takaisin kotiin.

Vanhempien ja nuoren riitaa sovitellaan ilman lastensuojelua

Lopulta vanhemmat suostuivat keskusteluun. Paikalle tuli myös eräästä järjestöstä tukihenkilö. Tilanne oli hyvin vaikea. Kun tukihenkilö keskusteli Amalin kanssa kahdestaan, niin selvisi, että vanhemmat eivät olleet lyöneet tyttöä. Amal oli kuitenkin sitä mieltä, että on mahdotonta elää vanhempien kanssa, koska häntä rajoitetaan liikaa. Vanhemmat kokivat itsensä hyvin avuttomiksi. Vanhempien mukaan heille kuuluva valta on otettu pois. He tiesivät, että lapsen ruumiillinen kurittaminen on kielletty. He eivät keksineet, mitä tehdä, kun riidat Amalin kanssa ovat niin mahdottomia. Vanhempien mukaan tyttö haluaa sellaisia vapauksia, joihin he eivät voi suostua.

Selvisi, että Amal oli kuullut lastensuojelusta kaveriltaan. Kaveri oli kertonut, että isää ei ole pakko totella ja lastensuojelu auttaa, jos lapsi haluaa päästä pois kotoa. Amalille kerrottiin, että koti on paras paikka lapselle niin kauan kuin hänelle ei ole vaaraksi asua kotona. Yhdessä päädyttiin siihen, että tässä tilanteessa Amal ei tarvitse lastensuojelun apua. Lastensuojeluilmoitusta ei tehty, vaan tilanteen rauhoittamiseksi perheen kanssa sovittiin keskustelu turvatalossa. Keskusteluavun tavoitteena on parantaa nuoren ja vanhempien välistä vuorovaikutusta huomioimalla sekä nuori että vanhemmat. Amal ymmärsi, että hän ei voi itse päättää kaikista tekemisistään. Vanhemmat myönsivät, että heidän oli vaikea hyväksyä lapsensa uusia asenteita ja tapoja, mutta he yrittivät luopua osin tiukoista vaatimuksistaan. Amalin ja vanhempien mielestä paras ratkaisu oli se, että jos riitautuneet välit eivät tyyntyisi, Amal voisi muuttaa hetkeksi pois kotoa tuttavaperheen luo. Tuttavaperhe asui toisella paikkakunnalla.