Arki uudessa maassa on vaikeaa

Perheen äiti tuli pakolaisleiriltä Suomeen yksin kuuden lapsensa kanssa. Perheen isä oli kuollut pakolaisleirillä sairauteen. Elämä oli ollut hyvin sekasortoista kotimaassa, joka oli sodan runtelema. Äidillä oli suuri huoli lähisukulaisistaan, jotka olivat jääneet levottomuuksien keskelle. Kotimaassa äidillä ei ollut mahdollisuutta käydä koulua eikä oppia lukemaan ja kirjoittamaan.

Äidistä tuntui hyvin vaikealta muuttaa Suomeen ja sopeutua uuteen ympäristöön sekä kulttuuriin. Suomen ilmasto oli erilainen: talvella satoi lunta, jota perhe ei ollut koskaan nähnyt. Kerrostalossa asumiseen liittyi tarkkoja sääntöjä, joita oli vaikea muistaa. Naapurit olivat välillä vihaisia, kun lapset juoksivat ja tömistivät kotona illalla leikkiessään. Kaikkialla oli kirjoitettuja sääntöjä ja ohjeita, joita perheen äiti ei osannut lukea. Viranomaisten kanssa asiointi oli monimutkaista, eikä äiti koskaan tiennyt, kuka voisi auttaa missäkin asiassa. Kellonaikoja oli vaikea opetella, ja joskus asioita jäi hoitamatta sen vuoksi: äiti meni toimistoihin väärään aikaan, eikä tulkki ollut silloin enää paikalla.

Äiti väsyy

Neljä pienintä lasta oli päiväkodissa ja kaksi vanhempaa alakoulussa. Koulusta ja päiväkodista tuli kirjeitä ja papereita ainakin kerran viikossa, mutta aina ei ollut samankielistä tuttavaa, joka olisi auttanut lukemaan viestejä.

Lopulta äiti oli hyvin väsynyt. Hän ei saanut enää huoliltaan nukutuksi, ja ajatukset olivat öisin kaukana olevien sukulaisten luona. Päivisin hän itki usein, eikä jaksanut enää viedä pienempiä lapsiaan päiväkotiin joka päivä. Väsymys, huoli ja suru aiheuttivat myös sen, että hän hermostui lapsilleen useammin. Äiti saattoi huutaa heille, ja joskus teki mieli myös läimäyttää, kun lapset eivät olleet hiljaa. Hän ei jaksanut huolehtia päivittäin pyykinpesusta tai siitä, että lapsilla olisi ollut säähän sopivat vaatteet, kun he menivät kouluun. Vanhimmat lapset yrittivät huolehtia koulun jälkeen pienemmistä sisaruksistaan.

Äiti hakee lastensuojelusta apua yhdessä päiväkodin työntekijöiden kanssa

Päiväkodin työntekijät olivat aikaisemmin keskustelleet äidin kanssa erilaisista mahdollisuuksista saada apua. Kun pienemmät lapset alkoivat olla päiväkodista poissa enemmän kuin läsnä, päiväkodin työntekijät huolestuivat. He kertoivat äidille lastensuojelun palveluista. Päiväkodin työntekijät ja äiti yhdessä päättivät hakea apua lastensuojelusta. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä tapasi äidin ja lapset. Sosiaalityöntekijä kertoi, että tapaamisen tarkoituksena on keskustella yhdessä, mitä ongelmia perheessä on ja miten lastensuojelu voisi auttaa. Äiti antoi luvan olla yhteydessä päiväkotiin ja isompien lasten opettajiin lastensuojelutarpeen selvityksessä .

Perheelle järjestettiin avohuollon tukitoimena perhetyöntekijä , joka tuli auttamaan päivittäisissä asioissa. Perhetyöntekijä teki yhdessä äidin kanssa kotitöitä ja auttoi hoitamaan kasautuneita asioita. Perhetyöntekijä käytti tapaamisissa apuna tulkkia ja oli yhteydessä eri viranomaisiin, kun hän auttoi äitiä hoitamaan perheen asioita. Usein perhetyöntekijä lähti äidin tueksi hoitamaan hankalimpia asioita. Perhetyöntekijä kävi perheessä auttamassa joka toinen viikko sovittuun aikaan. Äidille tilattiin aika lääkärille, ja lääkäri auttoi häntä selviämään unettomuudesta ja masennuksesta. Perhetyöntekijä löysi äidille sopivan ryhmän, jossa tehtiin erilaisia käsitöitä. Ryhmässä oli myös kaksi samaa kieltä puhuvaa naista. Äidin mielestä ryhmän tapaamiset olivat hyvin virkistäviä.