Vanhemmilla on huoli lapsistaan

Perhe on muuttanut lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa isän työn takia. Isä on vuorotyössä, hän tekee työtä välillä yöllä ja on paljon pois kotoa.

Muuton vuoksi perheen 15-vuotias poika joutui lopettamaan jalkapallon pelaamisen tutussa joukkueessa. Poika alkoi tupakoida ja käyttää alkoholia viikonloppuisin. Hän oli hiljainen eikä kertonut asioistaan vanhemmilleen.

Pienin pojista oli 6-vuotias. Hän oli kotona äidin kanssa. Hän oli ylipainoinen eikä oikein halunnut oppia uusia asioita. Hän ajatteli, että hän on huonompi kuin muut. Hän ei halunnut esimerkiksi harjoitella polkupyörällä ajamista.

Keskimmäinen poika oli 11-vuotias. Koulunkäynti ei sujunut. Poika ei jaksanut keskittyä ja hänen oli vaikea oppia asioita.

Muutto ja koulun vaihtaminen pahensivat ongelmia. Koulusta otettiin yhteyttä vanhempiin, kun poika oli tapellut monta kertaa koulun pihalla. Vanhemmat pyydettiin keskustelemaan opettajan ja koulukuraattorin kanssa.

Opettaja ja koulukuraattori sanoivat, että poika pitäisi lähettää sairaalaan tutkimuksiin. Tutkimuksissa selviäisi, miten poikaa voidaan auttaa.

Äiti ei ensin suostunut. Hän sanoi, että pojassa ei ole mitään vikaa. Hän äitinä ymmärtää hyvin, mitä poika tarvitsee.

Äidille sanottiin, että se ei riitä. Äiti ei ole pojan mukana koulussa. Hän ei tiedä, millainen poika on siellä. Lopulta vanhemmat suostuivat siihen, että poika lähetetään tutkimuksiin sairaalaan.

Ongelmiin löytyy selitys

Tutkimuksissa selvisi, että pojalla on keskushermoston kehityshäiriö, jonka nimi on Aspergerin oireyhtymä. Se oli syy siihen, miksi poika ei tullut toimeen muiden kanssa. Poika ei osannut ilmaista itseään vaikeassa tilanteessa muulla tavalla, joten hän löi.

Lääkäri kertoi, että tähän häiriöön ei ole lääkettä, vaan poika tarvitsee paljon ohjausta. Sairaalan työntekijä kertoi, että poika voi asua vähän aikaa sellaisessa lastenkodissa, jossa osataan tukea juuri tällaisia lapsia.

Vanhempien mielestä oli hyvä, että poika oli tutkittu sairaalassa. Pojan ongelmille oli löytynyt syy. He eivät kuitenkaan ymmärtäneet, miksi heidän poikansa pitäisi muuttaa pois kotoa. Vanhemmat suostuivat kuitenkin keskustelemaan lastensuojelun kanssa asiasta.

Lastensuojelun apu herättää pelkoa

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä oli sopinut tapaamisen vanhempien kanssa. Kun hän tuli keskustelemaan asiasta perheen kotiin, isä oli töissä. Äiti ei uskaltanut avata ovea. Hän pelkäsi, että poika otetaan häneltä väkisin pois.

Seuraavana päivänä sosiaalityöntekijä soitti. Äiti sanoi, että hän ei tarvitse mitään apua. Sosiaalityöntekijä selvitti, että poikaa ei viedä väkisin mihinkään. Tapaaminen on keskustelu. Seuraava tapaaminen sovittiin sosiaalitoimistoon .

Äiti ei ottanut poikaa mukaan tapaamiseen. Sosiaalityöntekijä ja äiti selvittivät perheen tilannetta. Tarvittiin vielä toinen tapaaminen. Äiti oli iloinen, kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä oli kiinnostunut koko perheen tilanteesta ja mietti, miten hän voi auttaa myös kahta muuta poikaa. Äiti sai myös kuulla, että perhe voi hakea tuettua lomaa koko perheelle.

Lastensuojelu auttaa koko perhettä

Sosiaalityöntekijän kanssa sovittiin, että poika asuu kotona ja häntä autetaan siellä.

Perheen kotona alkoi käydä säännöllisesti perhetyöntekijä . Hän neuvoi, mitä äiti voi tehdä, kun poika käyttäytyy hankalasti.

Poika jatkoi erityisopetuksessa kuten ennenkin. Vähitellen koulussa alkoi mennä paremmin. Poika oppi olemaan paremmin muiden lasten kanssa.

Sosiaalitoimi maksoi vanhimman pojan jäsenmaksun uudelle jalkapalloseuralle. Näin poika voi jatkaa harrastustaan. Nuorin poika aloitti esiopetuksen .

Parin kuukauden kuluttua nuorin poika kertoi, että hän halusi opetella ajamaan pyörällä. Hän halusi pyöräillä kaverinsa kanssa.

Vanhemmat olivat helpottuneita, kun kaikki pojat voivat olla kotona ja ongelmiin löytyi ratkaisuja. He aikoivat myös jättää lomahakemuksen. Lomalla vanhemmilla olisi enemmän aikaa myös toisilleen.