Anna kasvaa ilman turvaa

Annan vanhemmat muuttivat Suomeen, kun Anna oli pieni vauva. Hänen isänsä sai Suomesta töitä rakennustyömailla.

Vanhemmat olivat kotimaassaan olleet ilman työtä ja käyttäneet runsaasti alkoholia ja huumeita. Annan isä löysi Suomessakin kavereita, jotka käyttivät ja myivät huumeita.

3-vuotiaana Anna oli ollut useita kertoja kiireellisesti sijoitettuna lastenkotiin. Syynä olivat väkivaltaiset tilanteet, jotka toistuivat usein. Perheen naapurit joutuivat puuttumaan asiaan, koska he olivat huolissaan pienestä tytöstä.

Lastenkodin työntekijä totesi, että Anna on huonosti hoidettu ja hyvin pelokas lapsi. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä yritti tukea perhettä ja neuvoi vanhempia hakemaan hoitoa päihteiden käytön vuoksi.

Vanhemmat eivät halunneet hoitoa, vaan jatkoivat alkoholin ja huumeiden käyttöä. Sosiaalityöntekijä katsoi, että koti on Annalle niin turvaton paikka, että hän ei voi palata sinne lastenkodista.

Annalla ei ole pysyvää kotia

Kun Anna oli 4-vuotias, hänelle löytyi suomalainen sijaisperhe. Anna tutustui sijaisperheeseen vähitellen. Hän vietti ensin viikonloppuja perheessä ja muutti lopulta kokonaan perheeseen.

Annan ja vanhempien kanssa järjestettiin tapaamisia, mutta isä ei tullut niihin ollenkaan ja äitikin vain harvoin.

Kun Anna täytti 5 vuotta, isä kuoli huumeiden yliannostukseen. Annan äiti halusi kuntoutua. Hän lopetti huumeiden käytön ja toivoi tytön palaavan kotiin. Sosiaalityöntekijät alkoivat työskennellä sijaisperheen ja äidin kanssa, että kotiinpaluu onnistuisi.

Tilanne oli vaikea ja raskas kaikille: Annalle, äidille ja sijaisperheelle. Yksi vaikeus oli kieli. Anna oli vieraantunut äidinkielestään, jota hän ei halunnut enää puhua. Anna oli omaan sisäiseen maailmaansa sulkeutunut, surumielinen ja lähes puhumaton lapsi.

Tilanne sijaisperheessä alkoi olla vaikea. Sijaisvanhemmat eivät saaneet kontaktia Annaan. Sijaisperheen oma lapsi oli hyvin mustasukkainen Annasta. Anna muutti takaisin tuttuun lastenkotiin, jossa valmisteltiin edelleen hänen kotiinpaluutaan.

Annan 6-vuotissyntymäpäivä lähestyi. Hän asui lastenkodissa ja vietti viikonloput ja loma-ajat äitinsä luona.

Kävi ilmi, että äiti oli tavannut uuden miehen, joka joi varsinkin viikonloppuisin runsaasti. Mies oli humalassa väkivaltainen äitiä ja myös Annaa kohtaan. Äiti ei kuitenkaan halunnut lopettaa suhdetta mieheen, vaan hän luopui haaveestaan, että tyttö palaisi kotiin.

Anna saa kodin sijaisperheessä

Lastenkodin ja lastensuojelun työntekijät toivoivat, että Annalle löytyisi hyvä sijaisperhe. Myös äiti suhtautui myönteisesti siihen, että Anna sijoitetaan sijaisperheeseen. Hän totesi avoimesti, että hänellä ei ole tarpeeksi voimia tytön kanssa elämiseen.

6-vuotiaana Anna muutti uuteen sijaisperheeseen. Sijaisperheen äiti oli syntynyt samassa maassa, josta Annan oma äiti oli kotoisin. Perheessä oli 13- ja 9-vuotiaat tyttäret, joiden kanssa perheen äiti puhui omaa äidinkieltään.

Sijaisperheen äiti sai heti hyvän kontaktin sekä Annaan että Annan äitiin, joka myös oli tyytyväinen uuteen sijaisperheeseen.

Sijaisperhe kävi usein vierailulla kotimaassaan sukulaisten luona. Samalla matkalla perhe kävi myös Annan isoäidin luona. Vierailut olivat suuri ilo Annalle ja isoäidille.

Anna tapaa säännöllisesti äitiään

Nykyisin Anna on 10-vuotias, reipas koululainen. Hän puhuu sujuvasti kahta kieltä. Tapaamiset äidin kanssa ovat Annalle tärkeitä, vaikka ne eivät aina onnistukaan suunnitelmien mukaan.

Sosiaalityöntekijät arvioivat, että yhteinen äidinkieli sijaisäidin ja perheen muiden lasten kanssa on auttanut, kun Anna on halunnut kertoa kokemuksistaan ja tunteistaan.